Lapsen tulisi selkeästi pystyä erottamaan todellisuus ja fantasia. Näin tapahtuu mm. Asterix ja Aku Ankka -lehdissä. Tosin Aku Ankoissa kehitys on mennyt taikuutta suosivaan suuntaan.
Varsinaisen fantasiakirjallisuuden vyöryn on osaltaan saanut aikaan elokuva, joka tehtiin Taru sormusten herrasta. Kirjan on kirjoittanut J.R.R. Tolkien. Hän oli mm. Kalevala-taruston suuri ihailija. Kyseessä on itse asiassa kolme teosta, jotka ovat lähinnä aikuisten tarina. Lukija voi samaistua sormusten taian hävittäjään - mikä sinänsä on hyvä asia.
Parempi lapsille on kuitenkin C. S. Lewisin Narnia-kirjat, joissa lapsi oppii tuntemaan Aslan-leijonan kautta Jeesuksen. Pokemonit ovat saaneet vaikutteita idän uskonnoista. Pokemon-hahmojen taisteluissa on mukana okkultismia, joten taskuhirviöitä ei voi suositella lapsille. Onneksi lumous näyttää näiden kohdalla vähenevän.
Sen sijaan Harry Potter -villitys näyttää jatkuvan toistaiseksi. Kun kristillinen kasvatus on paljolti hylätty, on tälle noituuden esimarssille henkinen tilaus varsinkin Euroopassa. Harry Potter -kirjat ja elokuvat ovat siinä mielessä vaarallisia, että lapsi ei kykene aina erottamaan todellisen elämän ja fantasian eroa. Näin ainakaan pienille lapsille niitä ei voi turvallisesti antaa. Potter-kirjoissa on samaistuskohteena noita. Muut kuin noidat ovat halveksittavia "jästejä". Lisäksi moraalin suhteen kaikki ei ole kohdallaan - valehteleminen on joskus hyväksyttävää - alkoholin käyttöä ihannoidaan jne. Kirjoissa esiintyy yhtymäkohtia erilaisiin tarustoihin ja mytologioihin kautta historian. Harry Potterin käymän noitakoulun ns. Tylypahkan opetusohjelma on hämmästyttävän samankaltainen kuin ns. wicca-kirkon yhteydessä olevissa noitakouluissa. Wicca-kulttuuri kattaa okkultismia, alkemiaa, astrologiaa, tarot-symboliikkaa, jungilaisuutta, vanhaa pakanallista mytologiaa sekä kansanperinnettä. Wiccat pyrkivät ns. synkretismiin eli yleishengellisyyteen. Potter-kirjoissa on myös linkkejä Noidan käsikirjaan, joka sekin löytyy kirjastosta ja lastenosastolta?? Kaiken kaikkiaan Potter-kirjoissa toden ja fantasian välinen ero on hämärä, joten alle 10-vuotiaan on mahdoton erottaa niitä. Sen tähden kirjat ovat erityisen vahingollisia. Nehän ihannoivat taikuutta ja johdattelevat noituuteen ja salatieteisiin.
Raamattu tuomitsee selkeästi kaikenlaisen noituuden ja varoittaa siitä. Kyseessä on niin valkoisen kuin mustan magian osalta kyseessä saatanan eli paholaisen toimista ja tottelemattomuudesta Jumalaa ja Häneen Sanaansa kohtaan vrt. 2. Sam. 28 ja 31 sekä Apt. 8:9-23.
Aiheesta tarkemmin: Magia lastenkirjallisuudessa, Tapio Kangasniemi, tilauspalvelu@uusitie.com
Lähde: Time-lehti, marraskuu 4, 2002 The dark side of Potter, by Jess Cagle